Tähän aikaan vuodesta tuppaa olemaan jo tuota pakkasta ja lunta täällä pohjoisessa aika reilusti, treenit pitää siis vetää sisällä tai uhmata kylmyyttä. Rullan kanssa valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon koska päästiin ottamaan tunnaria ihan uusin kapuloin. Viimeksi kun tunnaria keväällä harjoiteltiin niin päästiin ihan kivasti siihen vaiheeseen että Rulla toi aika lailla erehtymättä oman muiden joukosta. Nyt ei aivan niin hyvin ole pullat uunissa, piilotin kaksi kertaa oman pienen lumikummun taakse ja corgi haki sen hippulat vinkuen. Sitten päätin kokeilla häiriökasaa saman tien, eipä se oikein toiminut. Rulla suuntasi heti häiriökasalle, nuuski kyllä mutta ei malttanut tarkemmin pohtia, nappasi vain jonkun. Voi saakeli. Jätin sen huomiotta ja lähetin uudestaan. Tällä kertaa suuntasi omalle. Intoa ei ainakaan puutu, jospa se omakin sieltä alkaa nousta kun päästään taas vauhtiin.

Ruudun rakentelin myös pihalle. En vienyt tällä kertaa mitään sinne vaan lähetin suoraan. Rulla hahmottaa ruudun jo melko hyvin, juoksi ihan etummaisille törpöille asti, sitten alkoi epäröimään. Toisella käskyllä jatkoi ruutuun asti. En tiedä olisiko järkevää tehdä seuraavaksi harjoitusta jossa olisi vain etummaiset törpöt ja Rullan pitäisi juosta niiden läpi? voisi toimia. Muutama toisto otettiin ja joka kerralla Rulla lähti vauhdikkaasti kohti ruutua, mihin olen tyytyväinen. Treeni lopetettiin siihen että ruudussa oli palkka. Maahan en käskenyt kertaakaan kun on nuo pakkaslukemat melkoiset.

Sentin kanssa treenailtiin vaan keittiössä. Sitä ainaista istumassa pysymistä ja jättöä. Sentillä on kumma tapa pistää nenä heti maahan kun otan siitä askeleen pois päin. Sitä se teki hallillakin. Nyt pysyi joka jätössä istumassa. Otin myös lyhyen paikallaolon maassa, pysyi hienosti.

Sitten otettiin kapulan pitämistä, jotenkin olen opettanut Sentille että kun ojennan kättäni ottaakseni kapulan sen suusta, se pudottaa. Aiemmin en niin kiinnittänyt tuohon huomiota mutta eilinen hallitreeni näytti että luovutus ei toimi. No niin, tälläkin kertaa kun mahdollisimman vähän kumartuen ojensin kättä ottaakseni kapulan, Sentti sylkäisi sen suusta. Jätin huomiotta ja odotin että se nostaa itse uudelleen kapulan ja tarjoaa (tämän olen opettanut jo aikaisemmin noudon alkeissa). Sitten naksuttimen kanssa ajoitin palkan hetkeen kun tartuin kapulaan ja Sentti piti sitä silti suussaan. Heureka, alkoi toimia! Tätä pitää muistaa treenata ennen ensi perjantaita lisää. Sitten otettiin pikku seuraamista, siinä on viilaamista kyllä, mutta perusasennot toimii varsin hyvin. Jospa ilmatkin lauhtuisi välillä niin voisi vaikka koulun pihassa käydä treenailemassa tyttöjen kanssa.